23. helmikuuta 2017, 10.43 Olli Savela

Verot valtion maksettavaksi

Näin populismin kulta-aikoina mieleen nousee ikivanha vitsi siitä, että verot pitäisi siirtää valtion maksettavaksi. Yllättävää asiassa on se, että se ei olekaan pelkkä vitsi. Valtio todellakin maksaa huomattavan määrän veroja ja veronluonteisia maksuja. Samoin tekevät kunnat. Myös nämä verot lasketaan mukaan veroasteeseen.

Veroaste on verotuksen tason mittari, joka kuvaa julkisyhteisöjen keräämiä veroja ja veronluonteisia maksuja suhteessa bruttokansan­tuotteeseen.

Huomattavin julkisyhteisöjen itselleen maksama veron­luonteinen maksu on työnantajan työelä­kemaksu. Valtio ja kunnat maksavat eläkemaksut Kuntien eläke­vakuutukselle ja Valtion Eläkerahastolle, jotka luetaan julkis­yhteisöihin kuten muutkin työeläkelaitokset. Myös työnantajan työttömyysvakuutusmaksu ja sairaus­vakuutus­maksu maksetaan julkis­yhteisöille.

Kaikkiaan julkis­yhteisöt maksoivat työnantaja­maksuja itselleen vuonna 2015 yhteensä 6 187 miljoonaa euroa. 

Toinen huomattava julkis­yhteisöjen maksama vero on arvonlisä­vero. Valtion virastot maksoivat arvonlisä­veroa 1 145 miljoonaa euroa. Lisäksi yliopistot maksoivat arvonlisä­veroa 128 miljoonaa euroa ja muut valtion­hallintoon luetut yksiköt jonkin verran.

Kunnat ja kunta­yhtymät maksoivat arvonlisä­veroa vuonna 2015 verottajan mukaan 2 294 miljoonaa euroa ja kuntatalous­tilaston mukaan 2 462 miljoonaa euroa. Vaikka maksettu arvonlisä­vero palautetaan kunnille, se lasketaan mukaan veroasteeseen. Kaikissa muissa tapauksissa veronpalautus alentaa veroastetta. Lisäksi julkisyhteisöihin luettavat ammatti­korkeakoulut ja muut yksiköt maksavat arvonlisäveroa määrän, joka on hankalampi arvioida.

Muitakin veroja julkis­yhteisöt maksoivat 107 miljoonaa euroa. Esimerkiksi valtio maksoi kunnille kiinteistö­veroa. Veroilla maksettiin veroja.

Voi hyvin arvioida, että julkis­yhteisöt maksoivat veroja ja veronluonteisia maksuja vuonna 2015 yhteensä ainakin noin 10 miljardia euroa. Se on enemmän kuin kymmenesosa kaikista veroista ja melkein 5 prosenttia suhteessa bruttokansan­tuotteeseen.

Veroaste eli verojen ja veronluonteisten maksujen suhde brutto­kansan­tuotteeseen oli 44 prosenttia vuonna 2015. Kun siitä vähennetään julkisyhteisöjen maksamat verot, jää yksityisen sektorin maksamaksi veroasteeksi noin 39 prosenttia.

Suomen virallinen veroaste on kansainvälisesti verrattuna korkea. Edellä kerrotut julkisyhteisöjen maksamat verot nostavat Suomen veroastetta enemmän kuin monissa muissa maissa, vaikka periaatteessa kaikki maat noudattavat samoja kirjaustapoja. Muutamassa maassa julkisen sektorin työnantaja­maksut eivät nosta veroastetta lainkaan tai nostavat vain vähän. Esimerkiksi Tanskassa eläkkeitä rahoitetaan tuloverolla.

Myös arvonlisä­vero­prosentit poikkeavat eri maissa toisistaan. Suomen yleinen arvonlisä­vero on melko korkea, 24 prosenttia.

OECD julkaisee vuosittain vero­tilastossaan taulukkoa, joka kertoo julkis­yhteisöjen itselleen maksamat työnantaja­verot ja -maksut. Olen sen perusteella laatinut oheisen kuvion, joka kertoo, paljonko veroaste oli ilman näitä julkisen sektorin sisäisiä veroja ja paljonko niiden osuus veroasteessa oli.

Kuviossa on vähennetty virallisesta vero­asteesta julkisen sektorin työnantaja­verojen ja -maksujen vaikutus, mutta ei julkisen sektorin maksamien arvon­lisä­verojen ja muiden verojen vaikutusta.

Kuvio. Veroaste ilman julkisen sektorin työnantajamaksuja ja niiden vaikutus veroasteeseen 2015, %

Kuvio. Veroaste ilman julkisen sektorin työnantajamaksuja ja niiden vaikutus veroasteeseen, prosenttia vuonna 2015

Lähde: OECD Revenue Statistics 2016

On myös muita seikkoja, jotka hankaloittavat veroaste­vertailuja. Erilaiset eläke-, sosiaaliturva- ja vero­järjestelmät tuottavat erilaisen veroasteen. Suomessa kaikki työnantajien ja vakuutettujen maksamat pakolliset eläkemaksut, työttömyys­vakuutusmaksut ja sairausvakuutusmaksut luetaan veroasteeseen.

Kaikissa maissa näin ei ole tai maksut luetaan veroasteeseen vain osittain riippuen siitä, onko sosiaali­vakuutus­järjestelmä yksityistä vai julkista sektoria.

Myös eri etuuksien verollisuus tai verottomuus tuo eroja. Useimmat sosiaali­etuudet ovat Suomessa verollisia, kun ne monissa maissa ovat verottomia. Verollinen etuus nostaa veroastetta, mutta nettoetuus voi silti olla sama kuin verottomassa etuudessa.

Monissa maissa käytetään paljon vero­vähennyksiä, mutta Suomessa niitä on pyritty karsimaan. Erilaiset vero­vähennykset pienentävät veroja ja tuovat eroa veroasteisiin. Esimerkiksi verotuksen lapsi­vähennykset vähentävät veroja verrattuna siihen, että sama hyöty lapsiperheille tuotetaan lapsilisillä.

Myös muut järjestelyt vaikuttavat vero­asteeseen. Suomessa siirryttiin vuonna 2013 televisio­lupa­maksuista yleisradioveroon, mikä nosti hieman veroastetta. Yleisradioverolla kerätään suunnilleen sama summa kuin lupamaksuilla. Yksittäisen kansalaisen verot ja maksut saattoivat hieman nousta tai laskea.

Veroasteen kansainväliseen vertailuun on syytä suhtautua suurella varauksella.

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

Kommentit (0 kommenttia)