Avainsanat: julkinen talous
15. tammikuuta 2016, 12.30 Matti Okko

Tilinpidon tulkinnat tiukentuvat

Syyskuussa kirjoittelin kansantalouden tilinpidon mukaisen julkisen talouden tilastoinnin menetelmäratkaisujen perusteista ja käytännöistä. Sen jälkeen on saatu ratkaisuja ja myös lisävalaistusta tulkintakysymyksiin tulevia päätöksiä varten. Näkemystä on pyydetty myös Euroopan tilastovirastolta Eurostatilta.

Vaikka monien yksittäisten tapausten ratkaisu odottaakin vielä päätöstään, on paikallaan hieman valottaa paria julkisen talouden kuvauksen kannalta keskeistä aluetta, joilla tilastointiperiaatteet ovat muuttumassa ja joilla on merkitystä niin julkisen velan kuin alijäämänkin kannalta. Samalla Mika Sainio avaa omassa blogikirjoituksessaan yhtä isoa ja ajankohtaista julkisen talouden tilastointikysymystä, infrahankkeiden käsittelyä.

Julkisomisteiset rahoitustoimintaa kannattavasti harjoittavat yksiköt on perinteisesti katsottu kuuluvan yksityiseen sektoriin, kunhan niiden katsotaan täyttävän markkinatuottajan ja itsenäisen talousyksikön kriteerit. Vaikka näidenkin seikkojen arviointi on joskus tulkinnanvaraista, näin on ollut asian laita myös Suomessa.

Osa muutoksista on varsin merkittäviä, ja ne koskettavat kaikkia EU-maita.

Eurostat puskee nyt muutosta asiaan. ESA 2010 -ohjeistuksen vanavedessä se lanseerasi tarkentavia ohjeita koskien tapauksia, joita tilastojargonissa kutsutaan rahoitusalan kytkösyhtiöiksi tai – vieläkin virallisemmin ja vaikeammin sanottuna – konsernin sisäisiksi rahanlainaajiksi. Yhtä kaikki, uuden ohjeistuksen ansiosta julkiset erityistehtävää hoitavat rahoitusyhtiöt joutuvat uuteen valoon. Mistä siis on kysymys?

Siitä, että sellaiset rahoitusyhtiöt, joiden toiminta-alue on rajattu ja joiden taseen molemmille puolille niitä kontrolloiva julkisyhteisö luo rajoitteita, kuuluvat vastedes julkisyhteisöihin eli lasketaan mukaan julkiseen talouteen. Velkapuolen osalta kyseinen rajoite syntyy, jos rahoitus saadaan kokonaan tai pääosin julkisyhteisöltä tai jos markkinarahoituksen hankinta tapahtuu omistajalta saadun takauksen turvin.

Taseen toisen puolen osalta rajoitetta ilmentävät piirteet ovat hieman vaikeammin yksilöitävissä, mutta niitä ovat kapean sijoituskentän ohella ainakin julkisyhteisö-omistajan vaikuttaminen yksittäisiin sijoituspäätöksiin sekä tappiokorvausmekanismit. Rahoitussektoriin kuuluvien yksiköiden taas tulisi harjoittaa markkinaehtoista rahoituksenvälitystä kantaen siihen liittyvät riskit itse.

Käsittelyn taustalla oleva ajattelu voitaneen pelkistää kutakuinkin näin. Kyseiset tapaukset katsotaan luonteeltaan välineiksi, joiden kautta julkisyhteisö kanavoi taseensa ulkopuolella rahoitusta esim. teollisuuspoliittisin perustein valittuihin kohteisiin ilman, että sen vaikutusvalta tai vastuut tosiasiallisesti eroavat tilanteesta, jossa toiminta tapahtuisi sen oman taseen kautta.

Suomessa oikeastaan kaikkiin valtion erityisrahoituslaitoksiin ja pääomasijoitusyhtiöihin liittyy joitain mainituista piirteistä. Parhaillaan arvioidaan, kuinka monen kohdalla kriteerit täyttyvät kokonaisuudessaan. Asian periaatteellisen merkityksenkin vuoksi tärkeimpiin tapauksiin tullaan pyytämään kanta Eurostatilta, jonka tulkinnat ovat olleet varsin tiukkoja. Luokitusmuutoksia onkin todennäköisesti tulossa ja ne toimeenpannaan kansantalouden tilinpidossa alkaneen vuoden aikana. Muutokset vaikuttavat toteutuessaan varsinkin julkisyhteisöjen velka- ja tasetarkasteluun. Vastaavia tapauksia löytyy ympäri EU-maita mm. vienti- ja muun yritysluototuksen piiristä.

Lopputulosta näiden tapausten osalta pitää siis vielä vähän aikaa odottaa, mutta muita soveltamispäätöksiä on tulossa pikapuolin sektoriluokitussivuillemme.

Kirjanpito- ja tilinpäätöskäytäntöjen yksi elementti on varovaisuusperiaate, jota sovelletaan mm. taseen omaisuuserien arvostukseen – mieluummin ala- kuin yläkanttiin. Ja kulujen kohdalla päinvastoin. Julkisyhteisöjen tilinpidon tarkentuneen ohjeistuksen ja sen viimeaikaisten tulkintojen myötä vastaavanlainen periaate on saanut vahvan jalansijan käsiteltäessä julkisyhteisöjen tekemiä osake- ja muita pääomasijoituksia, jotka valtion kohdalla ilmenevät finanssisijoituksina.

Aiemmin esimerkiksi osakesijoituksia pidettiin lähtökohtaisesti rahoitustaloustoimina, ellei kyseessä ollut vaikkapa kertyneiden tappioiden kattamiseksi tehty operaatio. Nyt suunta on sellainen, että pääomasijoitus päätyy herkästi menoiksi, jos sen ei arvioida tarjoavan sijoittajalle riittävää tuottoa juoksevan omaisuustulon muodossa.

Enää ei siis riitä välttämättä edes se, että sijoituskohde toimii sinänsä kannattavasti ja sijoitus säilyttää arvonsa. Taustalla on tiukka markkinaehtoisuuden kriteerin tulkinta ja asiaa voikin tarkastella kysymyksellä: tekisikö yksityinen sijoittaja vastaavan sijoituksen näillä tuottonäkymillä ja ehdoilla? Jos vastaus on ei tai edes todennäköisesti ei, niin se kirjataan pääomansiirroksi eli menoksi. Tästä esimerkkinä Finnfundin suunniteltua pääomankorotusta koskeva päätös.

Edelleen kuitenkin yksityisen pääoman rinnalla tehdyt sijoitukset ovat rahoitustaloustoimia. Silloin vastaus edellä mainittuun kysymykseenkin on todennetusti kyllä. Tyypillisesti tämä on tilanne esimerkiksi pörssiyhtiöiden osakeantien kohdalla. Myös markkinakorkoa tarjoavat, takaisinmaksettavaksi tarkoitetut lainat täyttävät rahoitustaloustoimen ehdot.

Edellä käsitellyt menetelmäkysymykset – rahoituslaitosten luokittelu ja sijoitusten kirjaustapa – ovat joissain tapauksissa sidoksissa toisiinsa, kun ajatellaan niiden vaikutusta julkisyhteisöjen rahoitusasemaan. On mahdollista, että yksikön uudelleenluokittelu julkisyhteisöksi neutralisoi sen saaman, menona kirjatun pääomankorotuksen alijäämävaikutuksen, koska siitä tulee sektorin sisäinen transaktio. Menetelmäpäätöksiä tehtäessä näitä kahta asiaa tarkastellaan kuitenkin erillään toisistaan.

Tilastointiperiaatteet ovat siis näiltä osin muuttumassa. Osa muutoksista on varsin merkittäviä ja periaatteellisiakin kysymyksiä, jotka koskettavat kaikkia maita. Siksi olisikin tärkeää turvata asioiden yhtenäinen soveltaminen ja eteneminen eri maissa, mitä Eurostat pyrkiikin edistämään.

Marraskuisen arviointivierailun yhteydessä Suomi sai erityistä kiitosta menetelmäkysymysten valmistelun läpinäkyvyydestä. Huomionosoituksen kääntöpuolelta voi lukea, että muunlaisiakin käytäntöjä on tullut vastaan.

 

Luovutan nyt tämän foorumin muille tilastoasiantuntijoille. Jään silti mielenkiinnolla seuraamaan julkisen talouden tilastoinnin ja muun tilinpidon kuulumisia vaikkakin hieman eri näkövinkkelistä.

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

Kommentit (0 kommenttia)