Riittävätkö rahat? – arviointi vaatii kulutustutkimusta

Suomessa ja Ruotsissa käynnistettiin tänä vuonna haastattelututkimukset, joilla kerätään tietoja kotitalouksien kulutusmenoista, tuloista ja palveluiden käytöstä.

Ruotsin tilastovirasto on ilmoittanut, että se on keskeyttänyt tiedonkeruun alhaisen vastausosuuden vuoksi. Suomessa tilanne on parempi, vaikka myös meillä vastauskato on kasvanut vuosi vuodelta.

Vielä vuonna 2012 Suomen ja Ruotsin vastausosuudet olivat samoissa lukemissa, noin 40 prosenttia. Suomen tämän kertainen tulos näyttää nousevan lähelle 50 prosenttia, mutta Ruotsin keskeyttäessä tiedonkeruunsa vastausosuus oli alle 20 prosenttia.

Vastauskato on ongelmallinen, koska se vinouttaa tuloksia ja vähentää niiden tarkkuutta. Tutkimukseen jättävät vastaamatta Ruotsissa, Suomessa ja myös muissa maissa useimmiten juuri ne kotitaloudet - nuoret, työttömät, yksin asuvat, pienituloiset, joiden tiedot olisivat tarpeellisia myös heidän itsensä kannalta.

Vuoden 2012 tutkimuksessa Ruotsissa nuorimpien kotitalouksien katoprosentti oli yli 70. Kato oli suuri myös pienten ja monilapsisten sekä ulkomaalaistaustaisten kotitalouksien keskuudessa.

Suomessa kulutustutkimukseen vastattiin vähiten kaupungeissa, etenkin pääkaupunkiseudulla. Yksin asuvat, nuoret, yksinhuoltajat, vähän kouluttautuneet ja pienituloisimmat jättivät yleisimmin vastaamatta.

Suuren kadon tuloksia heikentävä vaikutus on valitettavaa, koska väestöryhmittäiset kulutustiedot ovat tärkeitä määritettäessä sosiaaliturvan tasoa ‒ esimerkiksi lapsilisän tai toimeentulotuen suuruutta ‒ ja arvioitaessa sen riittävyyttä sekä Ruotsissa että Suomessa.

Kulutustietoja käytetään elinkustannusten muutoksia mittaavan indeksin painorakenteiden laskennassa.

Elinkustannusindeksi on puolestaan pohjana, kun laaditaan kansaneläkeindeksi. Suuri osa Kelan maksamista tuista kuten lapsilisät, kansaneläke, takuueläke, vammaistuet, työttömyysturvan peruspäiväraha, lastenhoidon tuki, sairausvakuutuksen vähimmäispäiväraha on sidottu indeksin muutoksiin.

Tilastotietoja tarvitaan myös arvioimaan sosiaaliturvan tason riittävyyttä suhteessa vallitsevaan hintatasoon tai erilaisiin viitebudjetteihin.

Ruotsissa valtioneuvoston kanslia seuraa erilaisten kotitalouksien kulutusmuutoksia ja tutkii erityisesti heikossa asemassa olevien tilannetta. Sikäläinen kuluttajavirasto päivittää laskelmat kohtuullisista elinkustannuksista. Seuranta lisää mahdollisuuksia aikaiseen reagointiin ja tarvittaville toimenpiteille.

Suomen perustuslaki takaa, että jokaisella on oikeus perusturvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella.

SATA-komitea linjasi, että perusturvan tulee mahdollistaa elintaso, joka ei poikkea liiaksi väestön keskimääräisestä elintasosta.Tämän arviointiin tarvitaan tilastotietoja.

Suomessa kansaneläkeindeksistä annetun lain mukaisesti sosiaali- ja terveysministeriön on joka neljäs vuosi teetettävä perusturvan riittävyyden arviointi, jossa riittävyyttä arvioidaan suhteessa hintojen ja keskipalkkojen muutoksiin sekä viitebudjetteihin.

Viitebudjetit ovat Kuluttajatutkimuskeskuksen erilaisille kotitalouksille laatimia kohtuullisen minimin budjetteja. Ne kertovat konkreettisesti, mitä eläminen Suomessa maksaa eri-ikäisille yksin tai kaksin asuville, lapsiperheille, yksinhuoltajaperheille.

Viimeksi terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttaman arvion mukaan perusturvan varassa olevien tulotaso ei riittänyt kattamaan viitebudjetin mukaista kohtuullista minimikulutusta eläkkeensaajia lukuun ottamatta.

Milloin ero on kasvanut liian suureksi suhteessa keskimääräiseen elintasoon tai viitebudjetteihin, on poliittinen päätös, mutta tätä eroa voidaan seurata ainoastaan tilastotietojen avulla. Tämän selvittäminen edellyttää, että erilaiset kotitaloudet vastaavat tilastotutkimuksiin.

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

Kommentit (0 kommenttia)