1. elokuuta 2013, 12.00 Vieraskynä: Jussi Melkas

Rauhanindeksi kertoo: kapina syrjäyttää sodan

Jussi Melkas. Kuva: Juhani Korpi

Käsittelin edellisessä blogikirjoituksessa (Luotettavaa tietoa vai mielivaltaista yhteenlaskua? ) kansainvälisten vertailuindeksien ongelmia ja mahdollisuuksia. Tarkastelen tässä yhtä vertailuindeksiä, sitoutumattoman The Institute for Economics and Peace (IEP) -laitoksen tuottamaa Maailman rauhanindeksiä. Se kertoo mielenkiintoisia tietoja siitä, mihin maailma on menossa, mutta kaikkea tarjottua ei pidä ottaa lopullisena totuutena.

Maailman rauhanindeksin mukaan ihmisten välinen vihanpito ja epäluulo ovat  lisääntyneet viimeisten kuuden vuoden aikana. Konflikteista on kuitenkin tullut yhä useammin valtioiden sisäisiä. Valtioiden välisten sotien ja vihan pidon määrä taas on vähentynyt. Sisäiset konfliktit ovat usein etnisiä konflikteja tai huumesotia. Kuitenkin lähes aina yhteiskunnallisen tasa-arvon puute ja vääryyden kokeminen liittyvät niihin. Sähköisen viestinnän mahdollistama verkostoituminen on ollut voiteluaineena näiden konfliktien kärjistymisessä.

Jos indeksin tuloksiin voi luottaa, se kertoo jotain hyvin olennaista siitä, miten ihmisten väliset konfliktit ovat kehittymässä. Se kertoo samaa viestiä kuin Pariisin, Lontoon ja Tukholman mellakat, arabikevät kaikkine jatkokonflikteineen, Turkin ja Brasilian mielenosoitukset: ihmisyhteisöjen välinen epäsopu johtaa valtioiden välisten sotien sijaan sisäisiin levottomuuksiin, kapinoihin ja sisällissotiin.

Rauhanindeksin mukaan Suomi on maailman seitsemänneksi rauhallisin maa.

Kymmeniä tilastoja ja asiantuntija-arvioita. Edellä esitetty tiivistys on tietenkin melkoinen yksinkertaistus niinkuin on koko rauhanindeksikin, joka on summaindikaattoriksi koottuja tilastotietoja rauhaa uhkaavista asioista. Kyseessä on siis rauhattomuutta ja rauhan uhkia kuvaava indeksi.

Kaikkiaan mukana on 22 indikaattoria, joista 13 kuvaa valtioiden sisäistä tilannetta ja loput valtioiden välisiä suhteita. Osa muuttujista pohjautuu tilastolähteisiin, osa on Economist Intelligence Unitin asiantuntijoiden arvioiden perusteella laadittuja ”laadullisia” muuttujia.

Rauha on tietenkin vaikeasti tilastoitava asia eikä sitä ole mahdollista kuvata yhden yksinkertaisen mittarin avulla. Vaikka rauhanindeksin pohjana on käytetty parasta mahdollista saatavissa olevaa tietoa, ei sen tietoja kannata ottaa lopullisena totuutena.  Esimerkiksi indeksin yhteydessä julkaistu tieto, että maailman rauha on vuodesta 2008 vähentynyt 5 prosenttia (The world has become 5% less peaceful since 2008) on pöhkö väite.

Kokonaisindeksien laskemiseksi kukin muuttuja on normalisoitu (skaala 1-5), sille on annettu painokerroin ja muuttujien standardoidut arvot on laskettu yhteen siten, että sisäistä rauhaa kuvaavien muuttujien osuus kokonaisindeksistä on 60 prosenttia ja ulkoista rauhaa kuvaavien 40 prosenttia.

Näin esimerkiksi turvallisuuspalvelujen/poliisin henkilöstön määrä ja vankien määrä väestömäärään suhteuttuna vaikuttavat samalla painolla indeksissä ja kumpikin enemmän kuin esimerkiksi sotilasmenojen osuus bruttokansantuotteesta. Vähän hämäräksi jäävät menettelyjen perustelut.

Laadullisten muuttujien suurta painoa varsinkin sisäisen rauhattomuuden kuvauksessa pidän myös ongelmana. Economist-lehden Intelligence palvelun asiantuntijoiden arvioihin pohjautuvat indikaattorit muodostavat kolmanneksen rauhanindeksistä eli lähes puolet sisäisen rauhattomuuden kuvauksesta.

Vaikka edellä mainittujen asiantuntijoiden asiantuntemus on kiistämätöntä ja arvioiden luotettavuutta on monin tavoin pyritty varmistamaan, arviot ovat, vaikkeivät täysin subjektiivisia, niin kuitenkin alttiita tiedostamattomalle konsensukselle (group think). Tämä vaikuttaa myös indeksin ajalliseen vertailukelpoisuuteen, sillä voisi ajatella, että myös Economistin asiantuntijoiden kiinnostuksen kohteet elävät ajan mukana: se mikä nyt tuntuu tärkeältä ja huomionarvoiselta ei ehkä ollut sitä kuusi vuotta sitten.

Silti indeksi antaa aihetta pohdintaan. EU:ta on luonnehdittu rauhan projektiksi ja ulkoisen rauhan turvaamisessa se onkin onnistunut vallan erinomaisesti. Mutta miten on sisäisen rauhan turvaamisen laita? Mihin johtaa maanosamme väestön sisäisten erojen kasvu ja verkkoviestinnän mahdollistama laajojen joukkojen ajantasainen yhteydenpito?

 

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

Kommentit (0 kommenttia)