Prosenttipeliä palkkaeroilla

Vuosi on vaihtunut, mutta asiat toistuvat: talvi­sää on etelässä surkea ja palkka­eroista puhutaan. Ja kuten lämpö­tila, naisten ja miesten välinen palkka­ero tuntuu sahaavan edes­takaisin.

Viimeisimmästä palkkaero­tiedosta uutisoi YLE. Eläketurva­keskuksen laskelmien mukaan naisten keskiarvo­ansiot olivat 76 prosenttia miesten keskiarvo­ansioista vuonna 2016.   

Aiemmin mediassa naisten keskiarvo­ansioiden on kerrottu olevan – Tilasto­keskuksen tietoihin perustuen – 84 tai 97 prosenttia miesten keskiarvo­ansioista. Mihin palkkaero­prosenttiin uskoa?

Kaikkiin. Erilaisten prosentti­lukujen taustalla ovat toisistaan eroavat määritelmät ja tulo­kulmat.

Eläketurvakeskuksen aineisto kattaa kaikki tilastointi­vuonna työeläke­järjestelmän piiriin kuuluneet henkilöt. Ansio­tietoja ETK on määrittänyt kaikille työssä olleille lukuun ottamatta yrittäjiä ja maatalous­yrittäjiä. Tämä tarkoittaa kuukausi­tasolla noin 2,1–2,2 miljoonaa palkan­saajaa.

ETK laskee kuukausi­ansiot palkan­saajille kalenteri­kuukausien perusteella. Laskenta­periaatetta havainnollistetaan julkaisussa Suomen työeläke­vakuutetut 2016: ”Palkan­saaja oli työssä 20.8.–10.9. ja työeläke­vakuutettu työansio oli 2 000 euroa. Tällöin tilastoissa käytetty kuukausi­ansio oli 2 000 € / 2  = 1 000 €/kk, koska työ on tehty kahden eri kuu­kauden aikana.”

Kun ETK:n aineistosta lasketaan keskiarvo­ansio kaikille suomalaisille nais- ja mies­palkan­saajille, saadaan tulos, jonka mukaan vuonna 2016 naisten keskiarvo­ansio oli 76 prosenttia miesten keskiarvo­ansiosta.    

Tilastokeskuksella on käytössään Eläketurva­keskusta suppeampi aineisto. Kuukausi­tason palkka­havaintoja on noin 1,3 miljoonaa, ja ne edustavat painotettuna noin 1,6 miljoonaa palkan­saajaa. Aineiston ulko­puolelle jäävät alle viiden hengen yrityksissä työskentelevät ja palkkio­tyyppisessä työ­suhteessa olevat, kuten perhe­päivä- ja omais­hoitajat.

Kuukausiansion Tilasto­keskus laskee kuukauden mittaiselle ajan­jaksolle. Sillä, osuuko ansainta-ajan­kohta yhden vai kahden kuukauden ajalle, ei ole merkitystä. Tilasto­keskuksen näkökulmasta ETK:n esimerkki­tapauksessa kuukausi­ansio olisi 2 000 euroa.

Tilastokeskus ei julkaise virallista palkkaero­tilastoa, vaan julkisuudessa käytetyt palkkaero­prosentit perustuvat tilastoista johdettuihin tietoihin. Tyypillisesti palkkaero­prosentti lasketaan ansiotaso­indeksistä tai palkkarakenne­tilastosta. Tilasto­keskuksen aineistot sisältävät tausta­tietoja mm. palkan­saajan koko- ja osa-aikaisuudesta, ammatista, vuoro­työ- ja ylityö­ansioiden määrästä.  

Ansiotasoindeksin mukaan vuonna 2016 koko­aikaisten naisten säännöllisen työ­ajan ansio oli keski­määrin 84 prosenttia koko­aikaisten miesten vastaavasta ansiosta. 

Ero ETK:n ja Tilasto­keskuksen prosentti­lukujen välillä liittyy siis aineiston kattavuuteen (kaikki palkan­saajat vs. osa kansan­talouden palkan­saajista), laskenta­joukkoihin (koko- ja osa-aikaiset vs. koko­aikaiset), ansio­käsitteisiin (kaikki ansiot vs. säännölliset ansiot) sekä kuukausi­ansioiden määrittelyyn.  

ETK:n ja Tilastokeskuksen palkkaero­prosentit saadaan jakamalla laskenta­joukon naisten keskiarvo­ansiot miesten keskiarvo­ansioilla, esi­merkiksi ETK:n osalta, 2 470 € / 3 260 € = 0,76. Kumpikaan laskelmista ei huomioi esi­merkiksi ammatillista eriytymistä, joka on Suomessa Euroopan mitta­puulla voimakasta.

Kun työnkuvaa yhdenmukaistetaan, palkkaero pienenee

Naiset siis ansaitsevat kansan­talouden tasolla keski­määrin miehiä selkeästi vähemmän. Tälle erolle voidaan löytää palkkarakenne­tilaston pohjalta muutamia syitä.

Mikäli samalla ammatti­nimikkeellä työskentelevien koko­aikaisten naisten ja miesten säännöllisiä ansioita vertaillaan keskenään, palkka­ero pienenee tuntuvasti.

Mikäli samalla ammatti­nimikkeellä ja samassa yrityksessä työskentelevien koko­aikaisten naisten ja miesten säännöllisiä ansioita vertaillaan keskenään, palkka­ero pienenee yhä.

Mikäli samalla ammatti­nimikkeellä ja samassa yrityksessä työskentelevien koko­aikaisten naisten ja miesten säännöllisiä ansioita ilman vuoro­työlisiä vertaillaan keskenään, palkka­ero pienenee yhä.

Viimeisessä tapauksessa naisten keskiarvo­ansiot olivat 97 prosenttia miesten keskiarvoansioista vuonna 2016.

Keskeistä on, että viimeisessä tapauksessa palkka­ero juontaa juurensa yksityiselle sektorille. Yksityisen sektorin palkka­ero ei selity ammatillisella eriytymisellä, yrityksiin valikoitumisella tai vuoro­töiden määrällä. Yksi selitys yksityisen sektorin palkka­erolle voi olla, ettei tilasto­aineisto sisällä tietoa ammatin vaativuus­tasoista tai palkka­ryhmistä.

Koko kansantalouden tasolla kiistämätöntä on kuitenkin se, että naiset päätyvät miehiä useammin heikommin palkattuihin ammatteihin sekä osa-aika­töihin. On myös mahdollista että yksityisellä sektorilla naiset päätyvät ammatti­nimikkeen sisällä matalammille vaativuus­tasoille tai matalampiin palkka­ryhmiin.  

Miten palkkaeroista tulisi sitten puhua?

Selkeästi määriteltyinä. Esimerkiksi ETK:n tuottamiin tietoihin on hyvä viitata koko kansan­taloutta ja koko- ja osa-aikaisia palkan­saajia kuvaavina, Tilasto­keskuksen ansiotaso­indeksiin perustuviin tietoihin puolestaan kokoaika­työtä kuvaavina.

Mikäli ammatti- ja yritys­rakenne huomioidaan, eli palkka­eroa selitetään ammatti- ja yritys­rakenteella, tulisi palkka­erosta puhua ammatti- ja yritys­vakioituna.

Palkkaeroista on moneksi. On hyvinkin mahdollista että lähi­vuosina uutisoidaan uusista palkkaero­prosenteista. Muistetaan tarkistaa silloin tausta­oletukset.

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

Kommentit (0 kommenttia)