Pääseekö ”maahanmuuttajuudesta” ikinä eroon?

Kuka on maahanmuuttaja tilastoissa, ja pääseekö ”maahanmuuttajuudesta” ikinä eroon? Kuka on ”kantasuomalainen” ja kuka ”maahanmuuttajataustainen”?

”Maahanmuuttaja” -käsitteelle ei Tilastokeskuksessa ole virallista määritelmää. Muuten käytetty yleinen määritelmä maahanmuuttajalle on ”henkilö, joka on asettunut asumaan vieraaseen maahan yli vuodeksi tai hänellä on aikomus asua siellä yli vuoden” (ks. esim. EMN glossary). Tämä on sinänsä myös väestötilastojen perusta; tilastoimme vain Suomen vakituisia asukkaita eli niitä, jotka ovat asuneet tai aikeissa asua maassa yli vuoden.

Tilastokeskuksen väestötilastoissa voidaan tarkastella maahanmuuttaja­taustaista väestöä neljällä eri taustamuuttujalla: kansalaisuuden, kielen, syntymämaan ja syntyperä-muuttujan mukaan. Lisää tietoa näistä muuttujista löydät täältä. Etnistä taustaa ei Suomessa tilastoida.

Edellä mainittujen muuttujien avulla voidaan eritellä väestöstä esimerkiksi seuraavanlaisia ryhmiä: ulkomaan/­Suomen kansalaiset, vieraskieliset/­kotimaisten kielten puhujat, ulkomailla/­Suomessa syntyneet, sekä ulkomaalais­taustaiset/­suomalais­taustaiset. Nämä muuttujat ovat myös limittäisiä, eli henkilö voi olla vaikkapa ulkomaan kansalainen ja vieraskielinen, mutta syntynyt Suomessa.

Neljästä muuttujasta syntyperä-muuttuja on uusin – se otettiin käyttöön vuonna 2012. Syntyperä-muuttuja muodostettiin, koska perinteisten muuttujien, kansalaisuuden, kielen ja syntymämaan, ei katsottu kuvaavan tarpeeksi hyvin maahanmuuttaja­taustaisten henkilöiden joukkoa.

Näin saadaan tietoa esimerkiksi niin sanotuista toisen polven ulko­maalaistaustaisista. He ovat syntyneet Suomessa, ovat usein Suomen kansalaisia ja heidän äidinkielenään on usein suomi, joten em. ”perinteisillä” muuttujilla tähän joukkoon ei aina päästä tilastoissa kiinni.

Syntyperä-muuttuja koostuu sekä henkilön vanhempien syntymä­maasta että hänen omasta syntymämaastaan. Jos henkilön vanhemmat ovat syntyneet Suomessa, hän on suomalais­taustainen ja jos vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla, hän on ulkomaalais­taustainen. Jos henkilön toinen vanhempi on syntynyt Suomessa ja toinen ulkomailla, hänet luetaan suomalais­taustaisten joukkoon.

Samantapainen muuttuja on ollut käytössä muissa Pohjoismaissa jo Suomea kauemmin. Luokittelu on luotu mm. sen takia, että ensimmäisen ja toisen polven ulkomaalais­taustaisista saataisiin tarkempaa tietoa esimerkiksi tutkimuksen tarpeisiin, julkisen sektorin toiminnan suunnitteluun (esim. lasten ja nuorten koulutus) ja palvelujen kehittämiseen sekä kotouttamis­työn tarpeisiin (esim. työllistyminen).

Syntyperä-muuttujan eri luokat ovat seuraavat:

  • Suomalaistaustaiset yhteensä
    - Suomalaistaustainen, syntynyt Suomessa
    - Suomalaistaustainen, syntynyt ulkomailla
  • Ulkomaalaistaustaiset yhteensä
    - Ulkomaalaistaustainen, syntynyt Suomessa (toisen polven ulkomaalaistaustainen)
    - Ulkomaalaistaustainen, syntynyt ulkomailla (ensimmäisen polven ulkomaalaistaustainen)

 

Varsinkin syntyperä-muuttujan kohdalla on jouduttu tekemään monia ratkaisuja sen suhteen, miten luokitella ihmisiä eri ryhmiin. Tässä esimerkiksi ulkomailla syntyneen ja Suomessa syntyneen vanhemman lapsi on luokiteltu suomalais­taustaisiin, vaikka vaihtoehtoja on erilaisia: esimerkiksi luoda heille kokonaan oma luokkansa. Tai luokitella heidät ulkomaalais­taustaisiin, mitä toisaalta ei myöskään ole haluttu tehdä. Myös ulkomailta adoptoidut lapset on luokiteltu suomalais­taustaisiin.

"Perinteisten” muuttujien, kansalaisuuden, kielen ja syntymä­maan, kohdalla luokittelu on hieman yksinkertaisempaa. Esimerkiksi kansalaisuus on aina joko ulkomaan tai Suomen, jolloin jako ulkomaan ja Suomen kansalaisiin on helpompi tehdä. Tosin moni­kulttuurisuuden ja maahanmuuttaja­taustaisten tilastointi ei ole siltikään aina täysin aukotonta ja yksiselitteistä (ks. esim. Pasi Saukkosen artikkeli Tieto&trendit – talous- ja hyvinvointikatsauksen numerossa 2/2016, ilmestyy huhtikuussa).

Syntyperä-muuttujan tapauksessa on jouduttu pohtimaan itse luokkiin jakamisen lisäksi myös termejä, joilla eri ryhmiin viitataan. Käytetäänkö esimerkiksi nimitystä maahanmuuttaja­taustainen vai maahanmuutto­taustainen, ulkomaalais­taustainen, tai vaikkapa uussuomalainen? Mitkä ovat mahdollisimman neutraaleja termejä ja välttävät leimaamista tai jopa ulossulkemista?

Tilastokeskuksessa on päädytty käyttämään samankaltaista termiä kuin Ruotsin luokituksessa, eli ulkomaalais­taustaista. Ruotsin tilastoissa vastaava termi on ”utländsk bakgrund”.

Missä vaiheessa ”maahanmuuttaja” sitten muuttuu ”suomalaiseksi”? Eikö ihminen saisi määritellä omaa identiteettiään?

Tilastontekijän tehtävänä ei ole ottaa siihen kantaa, mutta jonkinlaisia määrittelyjä on silti aina tehtävä. Tilastojen tuottamisessa joudutaan aina tekemään monia ratkaisuja asioiden rajaamisessa ja luokittelussa. Silloin väistämättä jotain jää varjoon, kun taas jokin toinen asia pääsee esiin. Tilastolliset luokittelutkin kun ovat aina ihmisen tekemiä, eivätkä mitään objektiivisia totuuksia.

Monien erilaisten ryhmien tilastointi on kuitenkin perusteltua mm. sen takia, että tilastotietojen avulla voidaan kuvata tietyn ryhmän elinoloja ja paljastaa näin esimerkiksi eriarvoisuutta ja syrjintää, jota ei muuten havaittaisi.

On kuitenkin totta, että syntyperä-luokituksen perusteella Suomessa syntynyt 2. polven ulkomaalais­taustainen tai vaikkapa Suomessa jo pitkään asunut 1. polven maahanmuuttaja pysyvät tilastossa koko elämänsä ulkomaalaistaustaisina, vaikka tuntisivatkin itsensä täysin suomalaisiksi – miten tahansa sitä mitataankin. On kuitenkin tärkeää erottaa jollain tapaa se, puhutaanko ihmisten omasta itsemäärittelystä, vai siitä, minkälaisia käsitteitä käytetään tilastoinnissa ja tutkimuksessa.

Yksilön tasolla olisi tärkeää, että kukin saisi määritellä oman identiteettinsä, kuten haluaa, tai olla sitä määrittelemättä. Tilastoissa ja määrällisessä tutkimuksessa taas joudutaan kuitenkin luokittelemaan suuria ihmisryhmiä, jotta niistä saataisiin väestö­tasolla kattavaa tietoa. Tilastoissa täytyy löytää jokin tapa tarkastella eri ryhmiä, ja vaikka käsitteet ja luokitukset yritetäänkin tehdä mahdollisimman neutraaleiksi, ne väistämättä ovat myös jossain määrin karkeistettuja ja yksinkertaistettuja.

Tilastomäärittelytkään eivät kuitenkaan ole ikuisesti kiveen hakattuja, joten on edelleen tärkeää pohtia, minkälaisia luokitteluja niissä käytetään. Ajan myötä voi tulla tarvetta vaihtaa termejä ja luokitteluja, kun maailmakin muuttuu.

 

Lisää tietoa Tilastokeskuksen Maahanmuuttajat ja kotoutuminen -teemasivustolla.

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

Kommentit (0 kommenttia)