19. kesäkuuta 2013, 11.54 Kalle Sinivuori

Nuorisotyöttömyydestä - rajaamisen ongelma

Kalle Sinivuori

Varma loppukevään merkki on keskustelu nuorisotyöttömyydestä, vääristä tavoista mitata sitä, ja sen korkeasta tai ei-niin-korkeasta tasosta. Nyt keskustelua käydään jo ennen toukokuun lukujen tilastojulkistusta (ensi tiistaina), joka on työvoima­tutkimuksessa aina poikkeuksellinen kuukausi. Vain kerran vuodessa työvoima­tutkimuksen työttömien määrä ylittää TEM:n työnvälitys­tilaston työttömien työnhakijoiden määrän - aina toukokuussa.

Tällä kertaa keskustelun käynnisti VATT, joka julkaisi viime viikolla uudessa VATT Policy Breaf  -sarjassa artikkelin Faktaa nuorisotyöttömyydestä.

Tilastokeskus on kertonut omia tilastofaktojaan nuoriso­työttömyydestä ainakin täällä, täällä ja täällä. Jokaisen aiheesta kiinnostuneen kannattaa lukea ainakin tuo ensin mainittu Liisa Larjan ansiokas juttu tältä keväältä.

En nyt lähde purkamaan auki jokaista nuoriso­työttömyyteen liittyvää faktaa ja miettimään mikä niistä on totta ja mikä ei. Sen sijaan keskityn siihen mihin VATT:n artikkelissa ei puututa: jos kerran opiskelijoiden laskeminen työttömiin on kyseenalaista/väärin, niin miten rajaus työvoima­tutkimuksessa tulisi tehdä?

Vaihtoehtoja on tasan kolme:

1) Mitataan työttömyyttä kuten sitä on mitattu tähän asti.

Työvoima­tutkimuksen nykyisten määritelmien mukaan ehtoja on kolme. Henkilö on työtön, jos hän on a) työtä vailla b) valmis vastaanottamaan työn kahden viikon aikana c) aktiivisesti etsinyt työtä viimeisen neljän viikon aikana.

Kohdejoukkona on maassa asuva 15–74v. väestö ja ketään, esimerkiksi opiskelijoita, ei rajata pois jonkun ominaisuuden (opiskelija) vuoksi. Kun nämä kolme ehtoa toteutuvat, henkilö kirjataan työttömäksi. Toukokuussa työttömäksi kirjautumisiin tulee piikki, kun sekä vastavalmistuneita että opintojaan jatkavia opiskelijoita hakeutuu työmarkkinoille, ja hetkellisesti täyttävät nämä kolme ehtoa. Kesäkuussa tämä piikki sulaa pois.

2) Rajataan pelkästään työttömistä joku ryhmä, esimerkiksi opiskelijat, pois.

Ruotsissa toimittiin näin usean vuoden ajan. Virallisten EU-standardoitujen lukujen rinnalla julkaistiin kansallisia opiskelija­korjattuja työttömyyslukuja – ja siitä nousi poliittinen haloo. Miksi me Ruotsissa toimimme erilailla kuin muu Eurooppa? Tällä tavalla putsaamme työttömyyslukuja – ei ole kyllä hyvä (ainakaan meidän opposition mielestä).

Alkoi työläs nuoriso­työttömyyden määrittelyn uudelleen­yhtenäistämis­prosessi, jonka jälkiä siivotaan vielä tänäkin vuonna, kun Ruotsin tilastovirasto (SCB) julkaisi laajan raportin Youth unemployment – comparability in statistics between a number of European countries.

3) Rajataan opiskelijat pois työvoimasta (sekä työllisistä että työttömistä).

Tämä olisi edellistä loogisempi vaihtoehto. Mutta se tarkoittaisi, että 15–64-vuotiaiden työllisyysaste tippuisi 69 prosentista 60 prosenttiin. Hallitus­ohjelmaan voisi silloin kirjata kunnianhimoisen 65 prosentin työllisyysastetavoitteen.

Mikä vaihtoehdoista valitaan? Mikä on paras?

Tai vähiten huonoin?

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

Kommentit (0 kommenttia)