Näkymätöntä kättä käytetään väärin

Tämä on sopiva päivä nostaa vielä esiin yksi viime vuoden parhaista talous­kirjoista, emeritus piispa Mikko Heikan Kapitalismi, kristin­uskon musta joutsen. Ohuessa kirjassa Heikka oikoo eleettömällä tyylillä useita yleisiä väärin­käsityksiä Adam Smithistä Max Weberiin, Galileista Lutheriin.

”Taloudellinen vapaus yhdistyneenä tasa-arvoon ja oikeuden­mukaisuuteen kutoutuivat Chydeniuksen ajattelussa yhdeksi kokonaisuudeksi”, Heikka kirjoittaa tuhannen markan seteliin aikanaan päässeestä kirkon­miehestä. ”Siitä rakentui Pohjan­maan eetos, joka on vaikuttanut syvästi myös koko Suomen elämään.”

Anders Chydeniuksen pappilasta teksti liikkuu vaivattomasti Edinburghiin ja maailmalla kuuluisampaan taloudellisen liberalismin isään, Adam Smithiin. Chydeniuksen tavoin 1700-luvulla vaikuttanut talous­tieteen jättiläinen korostaa ”samoja periaatteita kuin Kaarlelan hengen­mies, eli taloudellista vapautta ja moraalista vastuuta”. 

Edinburghissa pysytellen Heikka siirtyy The Elephant House -kahvilaan, jossa J.K.Rowling kirjoitti Harry Potter -kirjoja. Se on oiva paikka ottaa esiin viime vuosi­kymmenet maailmaa hallinnut uus­klassinen talous­teoria, jonka mukaan markkina­talous on itseään korjaava talous­järjestelmä eivätkä pääoma­markkinat tee hinnoittelu­virheitä.

”Kun uusklassista talous­teoriaa on tutkittu psyko­analyyttisen teorian valossa, tutkijat ovat havainneet tuon teorian fantasia­luonteen.” Siksi siis Harry Potterin synty­kahvila sopii erityisesti Smithin kuuluisan näkymättömän käden pohdiskeluun.

Näkymätön käsi on fantasian ytimessä, sen kun pitäisi muuntaa yksilöiden oman edun tavoittelu vapailla markkinoilla kaikkien yhteiseksi hyväksi. Näin uus­klassinen koulu­kunta on näkymätöntä kättä ja Adam Smithiä käytellyt. Heikan mukaan väärin.

Adam Smith käytti näkymätöntä kättä metaforana – ja vain kolme kertaa koko tuotannossaan. Viime vuosi­kymmenten finanssi­liberaalien sijaan Smith oli ajattelultaan lähempänä 1900-luvun talous­tieteen jättiläistä J. M. Keynesiä, jonka ajatuksia valtion roolista markkina­talouden säätelijänä uus­klassinen teoria on vastustanut.  

”Uusklassisen talous­teorian heikkous on sen ilmeinen moraali­kato”, Heikka toteaa. Hän yhdistää väitteensä koulu­kunnan oppi-isän Milton Friedmanin teesiin, jonka mukaan voiton maksimointi on yritys­johtajan tärkein ja ainoa tehtävä, johtaja on vastuussa toiminnastaan vain yrityksen omistajille. Friedmanin mielestä yritykset ovat kuin rakennuksia, joilla ei voi olla moraalia.

Tämä olisi pöyristyttänyt Adam Smithiä, joka katsoi ensi­sijaisesti olevansa moraali­filosofi. Heikka siteeraa sveitsiläis­syntyistä talous­eetikkoa Arthur Richia, joka on murentanut Smithin ja näkymättömän käden väärin­tulkintoja.

Richin mukaan Smith kannattaisi kovasti pohjois­maiselta kuulostavaa mallia: sosiaalisia turva­verkkoja, yleistä koulu­laitosta ja vahvaa oikeus­valtiota. ”Vapaat markkinat, jotka toimivat moraalisten peli­sääntöjen mukaisesti, tarjoaisivat Smithin mielestä parhaat lähtö­kohdat kansa­kuntien vaurastumiselle.”

Tänään pappien puheista (Rich on myös reformoitu teologi) sopinee muistuttaa, kun paranevien talous­lukujen huumassa uudet finanssi­kriisit jo muhivat ja markkinoiden edellistenkin virheiden laskua vielä maksetaan pitkään.

Ja liitetäänhän tähän päivään 500 vuotta sitten uskon­puhdistuksen alku. Martti Luther ei kyllä ilmeisesti naulannut 31. lokakuuta tai yli­päätään teesejään Wittenbergin linnan­kirkon oveen; se lienee samanlaista fantasiaa kuin Harry Potter ja markkina­uskovien näkymätön käsi.

Tänään on kuitenkin sopiva päivä pohtia uskon­puhdistuksesta liikkeelle lähtenyttä kehitystä. Sen yhtenä tuloksena voi pitää pohjois­maista hyvinvointi­valtiota, vasta­voimaa näkymättömän käden myytin suojissa riehuvalle finanssi­kapitalismille.

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

Kommentit (0 kommenttia)