10. marraskuuta 2015, 10.40 Ilkka Lehtinen

Mitä minä sanon

Ekonomisteja on mietityttänyt viime vuosina, mihin Euroopan keskuspankin markkinoille pumppaama raha menee ja mitä rahan määrän yltä­kylläisyydestä seuraa. Meille on opetettu kansantalous­tieteen luennoilla, että liiallinen rahan määrä markkinoilla johtaa inflaatioon.

EKP:n rahapolitiikan yksi seuranta­mittari euron käyttöönoton yhteydessä oli rahan määrä markkinoilla. Rahamäärän kasvaessa EKP:n piti kiristää raha­politiikkaa. Näin oli ennen, entä nyt.

Rahaa on markkinoilla yllin kyllin, ja se etsii tuottavaa ja turvallista kotia.

Rahaa on pumpattu markkinoille viime vuosina yli tuhat miljardia euroa, ja tällä hetkellä rahaa tulee markkinoille EKP:ltä joka kuukausi 60 miljardia euroa. Alussa raha meni pankkien pääomittamiseen ja talouden vakauttamiseen, mm. Kreikan, Irlannin ja Portugalin talouksien tukemiseen eri tavoilla. EKP:n tavoitteena on ollut koko ajan pankkien tukemisen rinnalla saada kituliaasti kasvava reaalitalous nousuun.

Rahoituksen ja talouden viisaat miehet ovat tilanteesta hämmentyneitä. Mitä pitäisi tehdä ja mitä tästä kaikesta seuraa? Kysymyksiä on paljon, vastauksia vähän. Kaikki tuntuvat vain odottavan, mitä vaikutuksia nyky­aikaisella seteli­rahoituksella on talouteen. Toisaalta lohdutetaan, että jos talous ylikuumenee, EKP voi vetää rahat markkinoilta takaisin tai myydä ostamansa valtion velka­kirjat eteenpäin.

Onko löysä raha valumassa jälleen kerran rahoitus- ja kiinteistö­markkinoille? Pankit tekevät Suomessa historiansa parhaita osavuosi­tuloksia. On hyvä, että pankit ovat vakavaraisia ja tuottavia, mutta eikö pankkien pitäisi olla markkina­talouden rasva­mestareita, ei isäntiä.

Kiinteistö­markkinoiden kaupan arvo on kasvanut tänä vuonna Suomessa ja koko Euroopassa lähes ennätys­vuoden 2006 tasolle. Kiinteistöt vaihtavat omistajaa vilkkaasti. Suomessa vapaa­rahoitteisia vuokra-asuntoja on rakennettu viime vuosina ennätys­vauhtia.

Miten näin pääsi taas käymään? Selitys on luonnollinen. Rahaa on markkinoilla yllin kyllin, ja se etsii tuottavaa ja turvallista kotia. Kiinteistö­markkinoilla hintataso on alhainen suhteessa vuokra­tuottoihin. Alhaisen korkotason avulla vivutus onnistuu helposti ja takaa varman tuoton. Suomen valtiokin saa lainaa lähes miinus­korolla. Ei ihme, jos kiinteistö­markkinat kiinnostavat.

Bruttokansan­tuotteen, teollisuus­tuotannon, työttömyyden, asuntojen hintojen ja inflaation kehitys euromaissa 2010-2015*, 2010=100

Bruttokansan¬tuotteen, teollisuus¬tuotannon, työttömyyden, asuntojen hintojen ja inflaation kehitys euromaissa 2010-2015*, 2010=100  Lähde: Eurostat

Lähde: Eurostat, *2015 ennuste

Miten euroalueen talous on sitten kehittynyt vuodesta 2010? Bkt on noussut viimeisen viiden vuoden aikana vajaat kaksi prosenttia. Teollisuus­tuotanto ja investoinnit ovat polkeneet paikallaan. Työttömyys on pysynyt korkealla tasolla. Asuntojen hinnat ovat vuoden 2010 tasolla, ja inflaatio on pysynyt lähes paikallaan vuoden 2013 jälkeen.

Löysän rahapolitiikan tuloksena toivottua reaali­talouden piristymistä ei ole näkynyt. Sen sijaan markkinoille pumpattu raha on etsiytynyt – ainakin osittain – kiinteistö­markkinoille. Muistakaamme, että juuri kiinteistö­markkinoista alkoi vuoden 2008 finanssikriisi.

Pitääkö meidän pelätä, että markkinoilla kytee taas jonkinlainen Lehman Brothers -tyyppinen rahoitus­pommi. Suunnitellaanko rahoitus­markkinoilla taas instrumentteja, jotka aiheuttavat suuria ongelmia lähivuosina. Tätä eivät pysty varmentamaan parhaat asian­tuntijatkaan. Toivottavasti kenenkään ei tarvitse sanoa muutaman vuoden kuluttua: mitä minä sanoin.

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

Kommentit (0 kommenttia)