21. tammikuuta 2013, 12.47 Jaana Huhta

Maisterin papereiden inflaatioharha

Jaana Huhta.

Vastavalmistuneiden nuorten työllistymisestä on viime aikoina keskusteltu kilpaa eläkeiän nostamisen ja opiskeluaikojen lyhentämisen kanssa. Työttömät maisterit ovat avautuneet Helsingin Sanomien Mielipide-palstalla nuorten surkeista työllisyysnäkymistä: "Maisterin papereista ei ole ollut juurikaan hyötyä -- Kollektiivinen kokemus keskuudessamme on, että Suomesta on lähes mahdotonta saada töitä (HS 16.12.2012).

Eri medioissa haastatellut ovat lähettäneet satoja työhakemuksia. Moni heistä ilmoittaa harkitsevansa maasta muuttoa. 

Nuorten työllistyminen on itselleni, työssäkäyntitilaston parissa työskentelevälle, läheinen aihe. Työllistymisestä käytävän yhteiskunnallisen keskustelun seuraaminen on kai jonkin sortin ammattitauti. Lisäksi muistoissani on oma henkilökohtainen työllistymistarinani.

Vastavalmistuneiden työllistymistä ja työttömyyttä kuvaavia tilastolähteitä on useita. Sijoittumispalvelun avulla voidaan selvittää eri tutkintojen jälkeistä sijoittumista työmarkkinoille. Työssäkäyntitilastossa voidaan valmistuneille yhdistää demografisia taustatietoja mm. ikä, sukupuoli, syntyperä sekä työllisille mm. toimiala, työnantajasektori ja ammatti. Lisäksi ilmiötä voidaan tutkia kartalla eri aluejaoilla ja laatia aikasarjaa. Myös ammattiliitot ja yliopistot seuraavat opiskelijoidensa urakehitystä erilaisilla tiedusteluilla.

Koen silti, että yksittäisten henkilöiden omakohtaiset mielipidekirjoitukset vetoavat tunteisiin voimakkaammin kuin esimerkiksi tilastoluvut tai kuviot. Intouduin aiheesta "maisterin papereiden inflaatio" enemmänkin ja kävin työllistymiskeskustelua Twitterissä (@JaanaHuhta).

Sosiaalisen median herättämä kollektiivikokemus ei kuitenkaan täysin vastannut Helsingin Sanomien Mielipide-palstan välittämää tunnelmaa.

Twiittien mukaan esimerkiksi journalistit revitään suoraan koulunpenkiltä töihin niin: "ettei ehdi valmistuakaan." Alkukitkan jälkeen kaikki minulle vastanneet olivat työllistyneet.

Keskustelussa pohdimme mm. palvelusetelikäytäntöä työnvälityksessä ja sosiaalisten suhteiden hyödyntämisen ja verkostoitumistaitojen opiskelun vahvistamista koulutuksessa. Jo opiskeluaikana tulisi olla yhteydessä potentiaalisiin työnantajiin ja kysellä, mitä "siellä työelämässä oikeasti tehdään" ja ”minkälaista osaamista teillä tarvitaan?” 

Tarkastelin lisäksi hieman tilastoja vastavalmistuneista. Työssäkäyntiennakko kuvaa vuoden 2011 lopun tilannetta, joten aivan tämän päivän lukemia ei tilastosta saa. 

Tilaston mukaan vuonna 2010 vähintään ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista oli vuoden 2011 lopussa työttömänä 4,4 prosenttia työvoimasta. Työttömyysaste on ollut alle kuuden prosentin koko tarkastelemani jakson 2005–2010 aikana valmistuneilla – vuotta 2009 lukuun ottamatta. Pelkästään tämän prosenttiluvun perusteella voisi todeta, ettei ainakaan yliopistokoulutus ole kärsinyt inflaatiota: samaan aikaan pelkän peruskoulun käyneiden 24–34-vuotiaiden työttömyysaste oli 21,2 prosenttia työvoimasta.

Yliopistotutkinnon suorittaneiden vastavalmistuneiden työttömyysaste vaihteli toki koulutusaloittain. Esimerkiksi palvelu-, terveys- ja sosiaalialalla vallitsi lähes täystyöllisyys. Humanistisen ja taidealan tutkinnon suorittaneilla työttömyysaste hipoi kymmentä prosenttia.

Koska koulutusjärjestelmä aloituspaikkamuutoksineen reagoi yhteiskunnan muutoksiin hyvin hitaasti, tulisi miettiä koulutuksen yhteyteen sisällytetettäväksi enemmän jatkuvaa työmarkkinatuntemuksen ja -seurannan osiota –  suoran työelämäkontaktoimisen lisäksi. Opettajat ja opiskelijat voisivat seurata yhdessä alansa työllisyysnäkymiä ja kehittää opiskelua tästä näkökulmasta. Tällöin opiskelijat voisivat valita ainakin sivuaineita ja kursseja sen mukaan, mille osaamiselle tuntuu olevan reaalimaailmassa kysyntää.

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

Kommentit (0 kommenttia)