10. huhtikuuta 2014, 16.15 Vieraskynä: Jussi Melkas

Luottamuspula tulee kalliiksi

Jussi Melkas

Yhteiskunnille koituu iso lasku siitä, että kansalaiset ovat menettäneet uskoaan talouteen ja politiikkaan. Laskua kasvattaa lisäksi se, että myös tieteeseen, tilastoihin ja toisiin ihmisiin kohdistuva luottamus on heikoissa kantimissa.

Luottamus on viime kädessä aina uskon asia, pelkkiä ajatuksia ja usein myös vailla todellisuuspohjaa. Luottamuksen puute horjuttaa kokonaisia kansantalouksia, valtioita, maailmankuvia ja myrkyttää sosiaalisia suhteita.

Esittelin Tieto&trendit-lehden artikkelissa Luottamus murenee joitakin tilastotietoja politiikkaan, tietoon ja muihin ihmisiin kohdistuvasta luottamuksesta ja sen kehityksestä USA:ssa, Euroopassa ja Suomessa. Yleiskuva on se, että ihmisten luottavaisuus on murentumassa monilla elämänalueilla.

Luottamuksen mittaaminen on vaikeaa. Eri mittarit kertovat vain omaa totuuttaan, tiukkaan vertailuun ne eivät anna mahdollisuutta. Kuvatut tilastotiedot kertovat ehkä kuitenkin jotain kehityksen suunnasta ja tilanteesta eri maissa, mutta sen arvioiminen, mitä se ”jotain” todella merkitsee, on huomattavasti vaikeampaa.

Esimerkiksi EU:hun edes jonkin verran luottavien osuus väheni 50 prosentista 31 prosenttiin vuodesta 2004 vuoteen 2013. Jos ajatellaan, että ihmiset ovat melko tosissaan vastatessaan haastattelukysymyksiin, voisi ajatella että EU on hajoamassa.

Tai kun hallituksiin luottaa vain viidennes ihmisistä, niin eikö se merkitse jo vallankumousta? Ilmeisesti ei. Tiedot ukrainalaisten pitkäaikaisesta epäluottamuksesta valtaapitäviin kuitenkin kertovat, että luottamusta koskevilla vastauksilla on merkitystä, vaikkei niiden avulla suoraan voidakaan ennustaa poliittista kehitystä.

Miten on virallisen tilaston laita? Tilasto johon ei luoteta, on melko arvoton. Siis kannattaako tehdä tilastoja, joihin luottaa vain 44 prosenttia EU-kansalaisista?

Joka tapauksessa luottamuksen hiipuminen tulee kalliiksi. Talouspolitiikassa on asiaa hoettu kyllästymiseen asti ja taloudessa epäluottamuksesta maksetaan mm. korkeina korkoina.

Tavallinen reaktio epäluottamukseen on ollut tehdä joitakin luottamusta herättäviä toimia: Euroopan keskuspankki lupailee rahoitustukea kriisimaille, tieteellisiä seurantamenetelmiä tarkennetaan ja tilastojen laadunvalvontaa tiukennetaan.

Kun virallisten tilastojen laatua arvosteltiin Britanniassa, maahan perustettiin tilastoasiamiehen (statistical authority) virka. Asiamies valvoo, että kansallisten tilastojen laadun varmistavaa käytännesäännöstöä noudatetaan. Näillä sinänsä esimerkillisillä toimilla ei kuitenkaan ole saatu kohennettua kansalaisten luottamusta virallisiin tilastoihin. 

Talouskriisin seurauksena ja Kreikan tilastopulmien käytyä ilmi, myös koko Euroopan tilastojen laatuvaatimuksia tiukennettiin (ks. Eurostatin johdon analyysi). Tuloksena oli todella mittava laadunvarmistusohjeisto, jonka täydellisessä toteuttamisessa monen maan tilastovirastolla on melkoisesti töitä.

Vielä ei ole tietoja siitä, miten kansalaisten luottamus tilastoihin on kehittynyt laadunvarmistuskehikon käyttöönoton jälkeen. Brittien kokemuksen valossa mitään suurta luottamuksen lisäystä ei liene tulossa.

Ei ole todennäköistä, että laatukriteerien tarkentuminen päättyisi tähän. Luottamus tietoon vaatii yhä perusteellisempia laadunvarmistusmenettelyjä ja laatukuvauksia, jotka maksavat ja vievät aikaa. Valitettavasti tuloksena ei silloinkaan ole yksiselitteistä totuutta.

Kuitenkin juuri yksiselitteiseen totuuteen päätöksentekijät ja julkisuus haluaisivat luottaa.

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

Kommentit (0 kommenttia)