16. heinäkuuta 2013, 12.00 Vieraskynä: Jussi Melkas

Luotettavaa tietoa vai mielivaltaista yhteenlaskua?

Jussi Melkas. Kuva: Juhani Korpi

Säännöllisin väliajoin julkaistaan kansainvälisiä indeksejä, joilla vertaillaan maailman eri maita. Kyse on milloin kestävästä kehityksestä, onnellisuudesta, kilpailukyvystä, vapaudesta, korruptiosta,  demokratiasta tai vaikkapa rauhasta, johon seuraavassa blogikirjoituksessa paneudutaan. Tällaisten kansainvälisten summaindikaattorien ”grand old indeksi” on YK:n julkaisema Inhimillisen kehityksen indeksi.

Indeksejä laativien tutkimuslaitosten tavaksi on tullut julkistaa tulokset kattavana listauksena, jossa maailman maat on laitettu järjestykseen tutkittavan ominaisuuden suhteen. Menettely takaa  huomattavan julkisuuden, sillä kaikki kansat – tai ainakin kaikkien maiden viestimet – ovat kiinnostuneita siitä, miten oma maa sijoittuu kansainvälisessä vertailussa. Maalistauksen rinnalla julkaistaan usein myös analysoivaa tekstiä, mutta huomion nappaa useimmin maiden järjestys.

Kansainväliset vertailuindeksit ovat tutkimuslaitoksille varmaankin kätevä tapa julkaista tutkimustyönsä tuloksia keskitetyssä muodossa. Niihin kannattaa kuitenkin suhtautua varoen ja taustaoletukset tunnistaen.

Monet summaindeksien kuvaamat tärkeät asiat ovat vaikeasti tilastoitavia eikä niitä ole mahdollista kuvata yhden yksinkertaisen mittarin avulla.  Tiivistäminen yhteen mittariin tehdään usein julkisuuden tarpeista käsin: lukumystiikan avulla tuottajan asiantuntemuksen uskotaan saavan lisää uskottavuutta.

Ongelmallista on erityisesti se, että indeksien tulokset julkaistaan julkisuutta maksimoiden listoina, jossa kukin maa on saamansa pistemäärän mukaisella paikalla. Eri maiden pistemääriin ei kannata kiinnittää kovin tarkkaa huomiota, vaikka järjestys koko lailla uskottavalta näyttäisikin.

Järjestys riippuu ensinnäkin siitä, mitä muuttujia indeksiin on otettu mukaan ja mitä jätetty pois. Vaikka mukaan otettuja indikaattoreita olisi perusteltu johdonmukaisesti ja arvovaltaisten asiantuntijoiden toimesta, kannattaa muistaa, että valinta olisi usein voitu tehdä muillakin tavoin. Kyse ei ole välttämättä tietoisesta valikoinnista. Asiantuntijayhteisöjen ongelmana on usein konsensushakuinen ”ryhmäajattelu” (group think), jossa on tiedostamattomia painotuksia.

Aineistojen lähdeorganisaatiotkin tuovat mukanaan omat ongelmansa, jos niillä on oma näkemys tavoiteltavasta yhteiskunnasta. Erityisesti positiivisia asioita kuvaavien indikaattorien ongelma on se, että niissä on tietty kuva hyvästä yhteiskunnasta taustaoletuksena. On huomattavasti vaikeampaa päästä yksimielisyyteen siitä, mikä on hyvä yhteiskunta, kuin sopia siitä, mitkä asiat ovat ongelmia. Useinkin kansainvälisissä indikaattoreissa kuvataan länsimaissa hyviksi koettuja asioita, joiden hyväksyttävyys muualla voi olla rajoitetumpi.

Myös se miten eri muuttujat kootaan yhteen, vaikuttaa tietenkin indikaattorin yksityiskohtaisiin tuloksiin huomattavan paljon. Eri muuttujien painotuksia ei yleensä juurikaan perustella ja vaihtoehtoisia painotusratkaisuja olisi helppo perustella. Myös mittarien mahdollisessa normalisoinnissa käytetty luokittelu sisältää västämättä harkinnanvaraisuutta.

Kriittisistä huomioista huolimatta näen kansainväliset summaindeksit hyödyllisinä. Ajatukseni on se, että hieman vääristynytkin informaatio (mikä ei olisi?) on hyödyllistä, jos on se on samalla tavalla vääristynyttä vuodesta toiseen. Tulosten ajallinen vertailu antaa tietyin varauksin mahdollisuuden kehityksen kokonaisvaltaiseen kuvaamiseen, mihin erillisten tilastojen tarkastelulla ei päästä. Jos laatijayhteisö osaa asiansa, tuloksena on maailman megatrendejä paljastavaa kuvausta.

Summaindeksien rakentaminen kokoaa yhteen tietyn alueen tietoja mielekkääksi paketiksi, jonka mittarit on usein muokattu perustilastoja vertailukelpoisemmiksi. Tällaisesta työstä olisi kuitenkin huomattavasti enemmän hyötyä, jos aineistot avattaisiin open data -hengessä verkossa tutkittavaksi. Näin jokainen saisi mahdollisuuksia omien tulkintavaihtoehtojen etsintään. 

Erinomainen esimerkki tällaisesta menettelystä on OECD:n Your Better Life Index -sivusto, jossa muuttujien painottaminen ja valinta käy helposti. Myös esimerkiksi Inhimillisen kehityksen indeksin perustiedot löytyvät verkosta helposti. Kovin monista indekseistä ei kuitenkaan esitetä muuta kuin se vihoviimeinen maiden luettelo ja pistemäärät.

Blogikirjoituksen 1.8. julkaistava toinen osa pureutuu rauhanindeksiin.

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

Kommentit (0 kommenttia)