13. joulukuuta 2013, 9.46 Olli Savela

Julkiset menot – ja vielä isommat yksityiset

Olli Savela

Suomen julkisyhteisöjen kokonaismenot olivat viime vuonna lähes 57 prosenttia bruttokansantuotteesta. Joskus tämä ymmärretään väärin ja kuvitellaan, että yksityiset menot olisivat olleet sitten 43 prosenttia bkt:stä. Näin ei ole. Esimerkiksi yritysten menot ovat suuremmat kuin bruttokansantuote. Niin ovat tietysti tulotkin.

Tarkkaan ottaen on harhaanjohtavaa sanoa, että julkisten menojen osuus bkt:stä olisi 57 prosenttia, koska bkt ei koostu julkisista ja yksityisistä menoista. Bruttokansantuote koostuu yksityisestä ja julkisesta arvonlisäyksestä. Viime vuonna julkinen sektori tuotti 20 prosenttia bruttokansantuotteesta ja yksityinen sektori 80 prosenttia.

Kun verrataan julkisia menoja bruttokansantuotteeseen, on kyse kahden tunnusluvun suhteesta, ei osuudesta.

Suomessa julkisten menojen suhde bkt:hen on kansainvälisesti verrattuna korkea. Se sisältää muun muassa eläkkeet, joiden suhde bkt:hen on yli 13 prosenttia. Myös yksityisellä sektorilla tehdystä työstä maksetut eläkkeet luetaan julkisiin menoihin. Samasta syystä veroastekin on Suomessa korkea.

Kun puhutaan julkisista menoista, tarkoitetaan yleensä niin sanottuja sulautettuja menoja. Sulautus tarkoittaa julkisen talouden sisäisten menojen eliminointia, etteivät ne tulisi kahteen kertaan menoiksi. Muun muassa valtionosuudet kunnille poistetaan laskelmassa.

Aivan kaikkia sisäisiä eriä laskennassa ei poisteta. Esimerkiksi valtion ja kuntien maksamia eläkemaksuja ei eliminoida, vaikka ne päätyvät julkisen sektorin sisälle, ei myöskään kaikkia kuntien sisäisiä eriä.

Julkisen talouden tasapainon kannalta tärkeää ei ole menojen suuruus vaan menojen ja tulojen erotus. Myös julkiset tulot olivat Suomessa suuret, yli 54 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Alijäämä oli noin 2 prosenttia bkt:sta, yksi EU-maiden pienimpiä.

Julkiset varat ovat kasvaneet enemmän kuin velat.

Julkista taloutta tarkasteltaessa pitää ottaa huomioon myös julkisten varojen ja velkojen kehitys. Alijäämä tai ylijäämä ei sisällä rahoitusvarojen ja velkojen arvonmuutoksia, esimerkiksi osakkeiden kurssimuutoksia ei oteta huomioon. Niitä tarkastellaan Tilastokeskuksen rahoitustilinpidossa.

Harva on tainnut huomata, että julkisyhteisöjen varat kasvoivat viime vuonna enemmän kuin velat. Tämä johtui työeläkerahastojen sijoitusten onnistumisesta. Sijoitusten arvo kasvoi enemmän kuin valtion ja kuntien nettovelka.

Sama tahti on jatkunut tänä vuonna. Työeläkevarat olivat Työeläkelaitosten liiton mukaan syyskuun lopussa jo 158 miljardia euroa. Kasvua oli tammi-syyskuussa 8,8 miljardia euroa. Samana aikana valtiontalouden alijäämä oli Valtiokonttorin mukaan 4,5 miljardia euroa.

Kysymys on osittain hyvästä onnesta. Eläkerahastojen omistamien osakkeiden kurssit ovat olleet nousussa, mutta se ei ole tae tulevasta.

Eläkevarat on tarkoitettu tietysti eläkkeiden maksuun eikä valtion velan lyhentämiseen. Mutta ne pitäisi ottaa huomioon, kun tehdään kestävyysvajelaskelmia. Kaikissa tähän asti tehdyissä laskelmissa oletetaan tietääkseni, että eläkevarat säilyvät pitkällä aikavälillä vähintään nykyisen kokoisina esimerkiksi suhteessa kansantalouden palkkasummaan tai bkt:hen. Toisin sanoen eläkerahastoja ei käytettäisikään eläkkeiden maksuun.

Työeläkerahastojen paisuttamista on perusteltu varautumisella suurten ikäluokkien eläköitymiseen. Nyt se on tapahtumassa. Onkin syytä pohtia, kuinka suuria eläkerahastoja Suomessa tarvitaan.

 

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

Kommentit (0 kommenttia)