9. helmikuuta 2016, 14.12 Vieraskynä: Markus Sovala

Digitalisaatio pistää tietojen keruun uusiksi?

Voimakas erottelu tilasto- ja rekisteritietojen välillä on osin historiaa. Moninkertaisen tiedon­keruun ylellisyydestä on resurssien niukentuessa jouduttu pitkälti luopumaan, ja suuri osa Tilastokeskuksenkin tilastoista perustuu hallinnollisiin aineistoihin.

Isoa vahinkoa tässä ei ole voinut käydä, sillä suomalaiset rekisteri­tiedot ovat ainakin kansain­välisessä vertailussa luotettavia.

Yrityksien, ja laajemmin yhteiskunnan, tieto­virtojen digitalisoituminen on mahdollistamassa rekisteri­aineistojen keräämisen suoraan niiden sisäisistä tieto­prosesseista ja -varastoista. Tavoitteena on automaatio­asteen nostaminen. Vuosikymmenen lopulla tuotanto­käyttöön tulevassa Kansallisessa tulorekisterissä (KATRE) tullaan pääsemään lähes automaattiseen tiedonkeruuseen – edellyttäen että kaikki suunniteltu saadaan toteutetuksi.

Onnistuessaan automaattinen tietojen keruu vähentää yrityksien hallinnollista taakkaa ja siinä sivussa julkisen hallinnon prosessi­kustannuksia. Ja kyllä kansalainenkin hyötyy, kun jatkossa voi tulo­tietojen historiaa katsoa yhdestä paikasta.

Rekisteri­tietojen keruun automatisoituessa on vaara, että tilasto­tietojen keruu alkaa näyttäytyä yrityksissä kokoansa suurempana hallinnollisena taakkana. Palkka­tilastoinnissa tämä riski voi realisoitua ensimmäisenä. Tulo­rekisteri ei tule ainakaan sen ensi vaiheissa kattamaan palkka­tilastoinnin vaatimia yksityiskohtia. Tietojen erillis­keruu jatkuu ainakin 2020-luvulle, ehkä pidempäänkin.

Jatkossakin on tärkeä pitää kirkkaana mielessä tilastoinnin ja hallinnollisen informaation periaatteellinen ero. Tilastointi tuottaa tietoa kaikkien käyttäjien kaikkiin tarpeisiin, hallinnollinen tieto on tarkoitettu rajattuihin julkisen päätöksenteon tilanteisiin. Konkreettinen tietojen keruu tulee kuitenkin yhä enemmän automatisoitumaan, ja siksi erot tilastojen perus­aineistojen ja rekisteri­aineistojen välillä tulevat pitkälti katoamaan – näin uskon.

Entä jos tekisimme pakosta hyveen? Entä jos julkinen valta sitoutuisi tulevaisuudessa – myös aivan käytännön tasolla – kysymään kutakin tietoa vain kerran? Ja sitoutuisi aina mahdollistamaan tiedon toimittamisen suoraan yrityksen rekisteristä julkiseen rekisteriin, automaattisesti? Samalla turvattaisiin, että rekisterit kattavat kunnolla myös tilastoinnin vaatimat tiedot.

Tällä tiellä ollaan jo pitkälti menossa eteenpäin. Kansallisen palvelu­väylän ansiosta perusinfra tiedonkeruulle on olemassa. Yrityksien tilinpäätös­aineistoja ollaan standardisoimassa, ja Patentti- ja rekisterihallitus voi vastaanottaa ne jo vuoden 2016 osalta sähköisesti. Nyt on kysymys digiloikan loppuun­saattamisesta.

 

Vieraskynällä kirjoittava Markus Sovala työskentelee ylijohtajana valtiovarainministeriössä. Hän toimii Tilastokeskuksen neuvottelukunnan jäsenenä sekä KATRE:n ohjausryhmän puheenjohtajana.

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

Kommentit (0 kommenttia)