27. huhtikuuta 2018, 12.10 Pertti Taskinen

Alkuvuoden työllisyysluvuissa on jotain uutta ja jotain vanhaa, vaan liekö aktiivi­mallin vaikutusta

Huhtikuussa työvoimatutkimuksen julkistus uutisoitiin tavalla, joka poikkesi vuonna 2010 alkaneesta tavasta mainita otsikossa kuluvan kuun työttömyys­aste. Julkistuksessa aiotaan jatkossakin käyttää otsikkoa, joka kuvaa työ­markkinoiden kehitystä.

Toisaalta julkistuksen ingressiin on lisätty työttömyys­asteen trendi. Näin lukijalla on mahdollisuus toivottavasti nopealla vilkaisulla nähdä, mikä on a) työttömyyden taso (trendi) tällä hetkellä ja b) kuluneen kuukauden työttömyys verrattuna vuoden takaiseen.

Trendin ja kuukausiluvun käytöstä on kirjoitettu moneen kertaan, kuten Tuomas Remeksen blogissa sekä itse julkistustekstissä, ei siis enempää siitä tässä. Huomautan vain, että julkistuksessa ei ole koskaan ”retosteltu” – lainaus julkisesta keskustelusta – millään luvuilla, vaan on kerrottu mikä on tilanne.

Toisena teemana alkuvuodesta on eittämättä ollut työllisyyden ja aktiivimallin välinen mahdollinen yhteys. Työvoimatilastosta on kyselty, onko aktiivimalli aiheuttanut työmarkkinoilla sellaista säpinää että työllisiä tai työttömiä olisi tullut tilastoihin lisää. Anna Pärnänen kirjoitti tähän asiaan liittyvän blogin jo aiemmin.

Julkisuudessa on oletettu, että osa-aikatyöllisiä voisi olla tullut lisää aktiivi­mallin myötä. Onko vähäisiä työntunteja tekevien määrä sitten lisääntynyt?

Poistetaan ensin työllisten joukosta mm. opiskelijat ja eläkeläiset, joita aktiivi­malli ei yleensä koske, ja katsotaan sitten alle 10 tuntia tutkimus­viikolla ansio­työtä tehneiden luku­määrää. Viime vuoden ensimmäisellä neljänneksellä heitä oli 43 000, tänä vuonna 51 000. Kasvu tulee täysin niistä, jotka ovat tehneet yhden 7 tai 8 tunnin työ­­päivän.

Säännöllistä alle 10 tunnin viikko­työaikaa teki vuoden 2017 ensimmäisellä neljänneksellä 24 000 työllistä, kun tänä vuonna luku oli 20 000. Näistä luvuista on siis poistettu mm. opiskelijat ja eläkeläiset. Kaikki tiedot koskevat 15–74-vuotiaita.

Ainoa merkki on siis se, että ”kerran viikossa tehty 7–8 tuntia töitä” on lisääntynyt. Mutta merkki mistä, se jää lukijan tulkittavaksi.

Vuosineljännestasolla palkansaajien sekä kokoaika- että osa-aikatyön määrä ovat kasvaneet selvästi, kuten julkistuksen taulukko kertoo. Tulkintani on, että alku­vuoden lukuihin on vaikuttanut isossa kuvassa ennen kaikkea talouden hyvä vire.

Kolmantena teemana keskustelussa onkin juuri työllisten määrän kasvu. Maaliskuun luvut otettiin vastaan melkoisella tyytyväisyydellä, olihan työllisiä 37 000 enemmän vuoden takaiseen verrattuna.

Huomautettiin myös, että työllisten määrä oli suurempi kuin koskaan aikaisemmin maalis­kuussa (twiitti). Näin toki on; lisään kuitenkin, että työ­ikäisen väestön määrä on kasvanut kymmenessä vuodessa 125 000 hengellä. Siinä mielessä työllisiä voisi olla vielä rutkasti enemmänkin kuin mitä on. Potentiaalista työ­voimaa vielä riittää.

Työllisyyden kasvun vauhti kuitenkin hiljeni maalis­kuussa, kun tammi-helmi­kuussa oli mitattu vielä hurjempia kasvu­lukuja. Kausi­tasoitetun työttömyys­asteen trendin nousu taittui (kuvio 1).

Kuvio 1: Työllisyyden trendi 2015/03-2018/03, 15–74-vuotiaat, tuhatta

Kuvio 1: Työllisyyden trendi 2015/03-2018/03, 15–74-vuotiaat, tuhatta   Lähde: Tilastokeskus, työvoima­tutkimus

Lähde: Tilastokeskus, työvoima­tutkimus

Varovaisimmat näkevät jo merkkejä euroalueen talouden hyytymisestä, kuten esimerkiksi Kauppalehden pääkirjoitus 23.4. Ainakin vielä helmikuussa työttömyyden kausitasoitettu sarja oli kuitenkin yhä laskussa yhteisvaluutta-alueella.

Kannattaa seurata työvoima­tutkimuksen julkistuksen 23.5. (huhtikuun tiedot) otsikointia muun tuoreen tiedon ohessa.

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

Kommentit (0 kommenttia)